Lopun alkua

Viimeiset viikot menossa, laitetaan vielä välireportaasia ilmoille ennen viimeistä sanaa.

Huhtikuu otti ja sujahti ohi vauhdikkaan puoleisesti. Oli kivasti kaikenlaista oheistoimintaa jälleen erasmus-porukan toimesta, vaikka lukukauden loppua kohden olikin lievää passiivisuutta havaittavissa tapahtumavastaavien puolelta. Tämäpä ei sinällään vanhaa haitannut, onhan tässä tullut juostuakin. Ihan konkreettisesti jopa, kengät alkaa olla kävelykelvottomassa kunnossa. Se on paljon se, miekkoselta joka ei ole yleensä hitaiden etenemismuotojen ystävä. Täytynee jatkaa tätä terveellistä elämäntapaa kotopuolessakin (niin varmaan).

Aamukävelyllä.

Kuluvan kauden aikana ei-krapulaa-aiheuttaviin aktiviteetteihin kuului mm. seuraavaa:

Laser-tag

Värikuulasotaa koiteltiin järjestellä, mutta kustannukset olivat liikaa suuremmalle yleisölle joten parillekymmenelle hengelle suunnattu lasersota ajoi asiansa. Hommahan toimii niin, että sisätiloihin on rakennettu kahdelle vastakkaiselle joukkueelle linnakkeensa, ja vastapuolen soturit on tarkoitus pudottaa pelistä niitä kohden laseria ampumalla. Eli ei muutakun liivit ja kypärät päälle ja menoksi! Kolme erää ja useamman voittanut joukkue saa kylpeä kunniassa. Omassa tiimissäni oli huippuluokkaista suomalaista sotilasosaamista enemmänkin, joten sota oli käytännössä ohitse ennen alkamistaan. Täytynee myöntää että kertaalleen miutkin saatiin pelistä puotettua, kyseessä oli luultavasti omat ampumassa selkään... Vaikkei projektiilejä aseista singonutkaan, meininki yltyi niin vauhdikkaaksi että kylki on edelleen mustana vielä reilut kolme viikkoa myöhemmin. Hikistä menoa, niinkuin kivat asiat yleensä on.

Adventure park

Kyllä, kuulostaa lasten kiipeilypuistolta. Köysitikkaita ja esteitä ja tiesmitä, puusta puuhun ratoja edeten... Vaan ans olla, laitetaan korkeutta rapiat 6 metriä korkeita paikkoja karsastavalle kaverille, lisätään oikeasti fysiikkaa vaativia telineitä, niin alkaa jumanpliut unohtumaan että siellä selässä mitään turvavaijeria on koskaan ollutkaan. Vaativimman radan selvittivät ainoastaan pari kiipeilyä harrastavaa kaveria. Jälkeenpäin kuulimme paikan henkilökunnalta, ettei ko. radalle olisi edes ollut mitään asiaa ilman valvojia sen haastavuuden vuoksi. Hiukka jäi vaivaamaan ettei tullut koitettua, vaikka olisinkin varmaan edelleen jossain ihmislukossa tammenoksan ympärille kietoutuneena.

Ohjelmaa olisi ollut myös luolakiipeilyn, oopperareissujen ja tiesminkä kissanlistiäisten muodossa. Eriasteisten väsymystilojen johdosta jostain oli kuitenkin karsittava, olihan tuota kaiken muun lisäksi pari kertaa viikossa perinteeksi muodostuneita tapaamisia lukuisissa Budapestin ravitsemusliikkeissä. Osassa on edelleen käymättä, on niitä niin paljon.

Jatkuva sairastelu tuntuu olevan yleistä muillakin, tulipahan muidenkin vaihtareiden kanssa puheeksi kun jälleen kerran sai nauttia kovasta kuumeesta melkein viikon verran. Sattuipa vielä osumaan sopivasti Suomen visiitin ajankohdaksi, mikä ei tavallaan ollut huonoin vaihtoehto vaikka se silloin harmittikin. Välttyipähän täällä päässä lekuriin hakeutuminen ja matkalle otettujen vakuutusten kanssa räveltäminen. Suomalaista kovapäisyyttä kait. Jokatapauksessa eniten asiassa on alkanut pänniä se, ettei juuri minkäänlaista liikuntaa ole päässyt harrastamaan koko kevään aikana. Arkeen paluu on siltä(kin)osin erittäin odotettu... Pari viimeistä viikkoa mennään vanhalla juoksutreeniohjelmalla vaikka pää kainalossa, jos saisi pikkuhiljaa mopoa tulille.

Hiukan katkeroitti myös suunnattomien Lappeenrannan wappujuhlien missaaminen. Hätävarana suoritimme omat vapunaaton juhlinnat suomalaisporukassa Margit-saarella, jossa ei puistotila lopu ihan heti kesken. Olipahan pari ulkomaalaistakin seassa, mutta lähinnä kannustusjoukkojen roolissa. Etenkin suomalaiset opiskelijatytöt niittivät mainetta juomapelien ohittamattomina suurmestareina. Päivä oli keleineen kuitenkin mahtava; samana viikonloppuna pyyhkäisi melko vakuuttava helleaalto Euroopan yli, josta saimme osamme lämpötilan ollessa rapiat 30 astetta. Nurmikolla makoilua jatkettiin kunnes oli niin pimeää, ettei puistosta löytänyt kunnolla enää pois. Pimeydestä johtuen moni ei myöskään tuntunut löytävän enää myöhemmin baariin.

Vappukisailua.

Vappua juhlitaan Unkarissakin jos jonkinmoisilla kansanmenoilla. 1.5. on kansallinen vapaapäivä ja keskustassa olikin häppeningin ajaksi suljettu useampiakin katuja. Pääasiassa siksi, että herra Jenson Button halusi ulkoiluttaa F1-autoaan keskustan teillä muutaman kilometrin pätkän. Kuuloaistin ollessa edellisillasta johtuen herkähkö, autosta lähtevä mökä sai väsyneemmänkin vappuilijan huomion heräämään uuteen päivään. Pyrkiessämme radanvarteen moista ihmetystä pällistelemään, vastaan käveli äitien taluttama itkevien pikkulasten tulva. Olin jotakuinkin yhtä järkyttynyt räjähdyksenomaisesta metelistä, mutta sain vaivoin pidäteltyä kyyneleeni ja uskaltauduin muun seurueen kanssa lähemmäs. Keskustasta löytyi muutakin tavanomaista markkinahumua terasseineen, sekä esiintymislava paikallisille artisteille, joita ei juurikaan paikalla näkynyt. Nekin pari esiintyjää jotka lavalla näimme, hävisivät reippaanlaisesti lähibaarin keskinkertaiselle karaokelaulajalle. Ehkä tällä oli tarkoitus saada kansan huomio kiinnittymään muuhun tarjontaan, tiiä häntä.

Jonkun muun kuvaamaa youtube-videota radalta: Button kikkailee.

Vappuviikonloppuna tuli kämppikseni Nilsin kanssa vierailtua myös Wienin kauniissa kaupungissa. Kaupunkihan on tosiaan todella nätti, mutta hiukkasen mitäänsanomaton olo siitä jäi kaiken jo nähdyn jälkeen. Paikka on siisteimpiä koskaan näkemiäni kaupunkeja, keskusta sisältää lukuisia puistoja ja julkinen liikenne toimii 24/7. Hintatasokaan ei ollut kauhistuttava, vaikka lähenteleekin jo Suomea. Vietimme massiivisessa hostellissa kaupungin laidalla ainoastaan yhden yön, ja pari päivää riittikin kaupungissa kiertelemiseen oikein mukavasti. Ensimmäinen päivä meni paikalliset turistinähtävyyksiä katsastellessa ja Itävaltalaisia herkkuja maistellessa. Nils naapurimaalaisena osasi onneksi johdattaa menomestoille ja hoiti vielä tulkkaamisenkin. Lyhykäisyydessään voisin sanoa, että mieluummin kuvittelisin itseni Budapestin rosoiseen katukuvaan reissaamaan kuin siistiin, mutta ehkä vähemmän jännittävään Wieniin. Makukysymyksiä, paras vaihtoehtohan on tietysti matkata lähialueen kaikki suurimmat kaupungit läpi.

Metallipää häkissä. Itävaltalaista taidetta.

Tutunnäköisiä on kirkot Unkariin verrattuna.

"Rantabaari". Eli tonni hiekkaa roudattuna normaaliin kuppilaan.

Niin ja olihan täällä suurkaupungin meininkiä myös elokuvateollisuuden puitteissa. Monissa isoissa Hollywood-pläjäyksissä on viimeaikoina Budapest keikkunut eksoottisen Euroopan näyttämönä. Harvemmin mitään kokonaista isomman budjetin elokuvaa täällä on kuvattu, mutta kohtauksia useisiin pätkiin kyllä. Viimeisimpänä esimerkkinä pari viikkoa sitten vieraillut Bruce Willis, joka käväisi kuvaamassa uutta Die Hardia muutaman sadan metrin päässä asunnostamme. Vaikka äijä melkein naapurissa kuulemma yöpyikin, en valitettavasti tuota kaljupäistä miehisyyden ruumiillistumaa päässyt vilaukseltakaan näkemään. Pätkä leffan kuvauksista alla.

Äksön!

Viimeiset päivät on vietelty lätkäkisoja seuratessa, vaikka kotimaassa niin hankalaksi matsien näkemisen ovatkin tehneet. Huvittavana piirteenä maksullista lähetystähän ei tänne saa näkymään suomenkielisellä selostuksella. Ongelmahan poistaminenhan ei onneksi montaa minuuttia vienyt, ja kisastudioita ollaan viritelty meille aina kun kansa jääkiekkoa vaatii. MM-lätkähän on nähtävä sijainnista riippumatta. Torstaina seuraavan kerran, kämppiksiä on varoitettu...

Ja onpa aikaa mennyt reippaanlaisesti jopa koulun penkilläkin. Tavoitteista jäädään, se on jo selvä, mutta hoidetaan kunnialla se mitä pelastettavissa on. Enempiä avautumatta, aika jäätävää on kyllä asioiden hoitaminen välillä yliopiston puolella ollut.

Kotiinpaluun odotus on päivä päivältä kovempi, vaikka samalla tuntuu että jotain isoa taakse jääkin kun täältä lähtee. Viimonen etappi edessä, palataan kun loppuaika on taputeltu ja enimmät jäähyväisitkut tihrusteltu. Nyt suunnittelemaan viimeisiä illanistujaisia ja muistelemaan mennyttä lukukautta.

Mama, I'm coming home ja silleen. Ozzya soimaan.

Prahalaisittain

Ensimmäinen vähän isompi reissu tuli pyöräytettyä maaliskuun aikana Prahan suuntaan, eikä paikka jättänyt kyllä ketään kävijöistä kylmäksi. Reissu hoidettiin jälleen yliopiston vaihto-opiskelijavastaavien johdolla, ja koko n.60 hengen väki saatiin nätisti pakattua yhteen bussiin. Bussiin, jonka vessa ei toiminut koko 7-8 tunnin ajomatkan aikana kumpaakaan suuntaan. Menomatkalla tämä ei koitunut ongelmaksi, koska matka ajettiin Slovakian läpi yöaikaan, ja lähtöä edeltävänä iltana suoritimme vahvan unilääkinnän jotta matka sujuisi sutjakkaasti. Tästäkin huolimatta herätys oli väistämätön Tsekkeihin päästyämme surkeiden maanteiden takia.

Ensimmäisenä päivänä käytiin läpi perinteiset kaupunkikierrokset, jotka ovat paras keino saada pikakurssi paikallisesta historiasta ja vanhoista taloista niistä kiinnostuneille. Ja sain miekii sieltä muutaman hienon valokuvan jos en muuta. Ilma ei ollut ihan kauhean kesäinen, jos ei nyt enää maaliskuussa jäätäväkään. Illaksi päästiin onneksi lämmittelemään ravintolan puolelle, kun kaikki syömiset ja juomiset oli ohjelman mukaan laiteltu valmiiksi.

 Prahan linna pesi Budapestin vastaavan sata-nolla.

Siisti silta.

Erityistä kiitosta osaltani saa "aloittelu-pubi", nimeltään The Pub. Homman nimihän oli siis se, että jokaisessa pöydässä on oma oluthanansa (tai itseasiassa 4), joita sitten käytetään ihan omaan tahtiin ja itse kaataen. Nykytekniikan ihmeiden avulla tuon kyseisen hanatötterön päälle oli taiottu pieni kosketusnäyttö, johon pöydässä istuvat henkilöt valitsivat kullekin oman numeron. Aina hanaa käytettäessä kaataja valitsee ensin oman numeronsa, ja näin ko. tuotetta myytiin litrahinnan mukaan jokaisen kulutuksen mukaan. No. Luonnollinen seuraamus tälle on tietysti se, että naapurin juomamäärää tarkkaillaan jatkuvasti, eikä oma kulutus saa sen alle jäädä. Ideaa oli jopa jalostettu sen verta pitkälle, että myös jokaisella pöydällään oli oma numeronsa, ja pöytäryhmien välinen kilpailu näkyi seinällä olevalla valkokankaalla. Välillä seinälle heijastettiin jopa muiden baarien välisiä tuloksia, eri maista saakka. Vaikka pöydässä 3 suomalaista istuikin muun porukan ohessa, emme lyhyen aikarajan vuoksi ehtineet kiriä pöytäämme baari-illan voittoon. Taisteluhenki oli silti käsinkosketeltavaa.

The Pub. Kilpailuvietti oli tehokas alkoholin menekinedistäjä.

Saksalaisilla oli mittarissa ylivoimainen etumatka. Yllätys sinänsä.

Ja voittaja numerolla 2...tättärää!

Seuraavana päivänä lähdimme parantumaan opastetulle reissulle...olutpanimoon. Vierailu tapahtui jossain kyläpahasessa (kuka näitä nimiä muistaa), johon köröttelimme bussilla noin tunnin-pari. Tarkkaa tietoa ei ole, koska edellis-illan raskaat fyysiset suoritteet vaativat veronsa kovemmaltakin matkamieheltä, ja uni vei välittömästi autoon istuessa. Myöskin aamuviiden jälkeisen ajan eksyen matkalla hostelliin olisi voinut käyttää paremmin, olihan herätys kuitenkin jo 10 tienoilla. Olin kuullut jo hyviä huhuja Staropramenin panimon olevan mahdollinen vierailukohteemme, mutta sydäntä raastavana yllätyksenä kurvasimmekin Pilsner Urquellin panimon pihaan. Ihan jännä käynti pirullisen kitkerästä oluesta huolimatta. Valokuvausoikeus oli kuitenkin ostettava, joten luovutimme tämän velvollisuuden parhaan kameran omaavalle. Lisään siitä kuvia vaikka seuraaviin päivityksiin kun saan joskus joltain niitä pummittua.

Panimokööri.

Dimitris ja Miika panimoreissun jälkipuinnissa.

Hostellilla viimoista iltaa viettämässä muun seurueen kanssa.

Maisemat Tsekin puolella muistuttivat jonkun verran Unkarin näkymiä, mutta parin päivän oleskelun jälkeen pystyi jo huomaamaan useita eroja Prahan ja Budapestin välillä. Suurin osa asumuksista oli etenkin keskustan alueella uudemman näköistä, ja yleisesti varallisuus paistoi muutenkin Budaan verrattuna esille. Hauskana yksityiskohtana kaupungissa olivat vanhat rakennukset, joita löytyi ympäri kaupunkia satunnaisista paikoista, ja jotka poikkesivat tummalla ulkonäöllään huomattavasti jälkeenpäin rakennetuista taloista.

Tsekin pääkaupungista ei aikaisemmin ollut itselläni muuta tietoa, kuin että se on kuulemma kallis. Ja olihan se, noin Unkarin hintatasoon verraten. Shoppailuun ei sen suuremmin aikaa käytelty, eikä sitä hyvin järjestetyn ohjelman vuoksi olisi juuri ollutkaan. Ainoastaan paluupäivänä jäi ylimääräistä aikaa muutama tunti, jonka käytimme tehokkaasti tuliaisten hankintaan, sekä keskusaukiolla istuskeluun harrastaen itsetutkiskelua ja paikallisten laatuoluiden maistelua. Lämpötilatkin ylittivät kirkkaasti 20 astetta, joten mikäs siinä istuskellessa.

Tsekki, punaisten kattojen luvattu maa.

Lähtöpäivän helteet ja porukka rötväämässä aukiolla.

Puliukon dogi lämpöhalvauksen partaalla.

Reissun jälkeen oli aika ottaa vieraita vastaan. Vaimoke tuli parantamaan maailmanmatkaajan oloa muutamaksi päiväksi, joten paluu elävien kirjoihin oli taattu. Huomasin viikon aikana että tuleva urani turistioppaana oli alkuunsa unohdettava. Oppipahan itekin monta uutta juttua kaupungista siellä taas kierrellessä. Sen jälkeen muutama päivä opiskelua noin vaihteenvuoksi, ja odottelemaan kaveria Suomesta kulttuurikierrokselle. Historiallisten nähtävyyksien sijaan ruoka- ja juomatuntemus tuntui olevan paremmin hallussa, keskityimme Janin kanssa siis lähinnä niihin. Käytiinpä kartingiakin ajamassa, ja näyttämässä miten se suomalainen kilpa-ajotaito löytyy joka jätkältä veristä. Jälkeenpäin mietittynä, olisi pitänyt taiteilla puhelin autoon kuvaamaan kisan ajaksi kun tuli muutamat niin taidokkaat kolarit esiteltyä.


Paikalliset spa-partyt tuli tosiaan katsastettua. Kyseiset bailut järjestettiin yhtaikaa viidessä eri kylpylässä, joista me osallistuimme tietenkin suurimpaan. Kylpylöitä olisi voinut vaihtaa kesken illanvieton sitä varten varatulla bussilla, mutta vaikka olimme etukäteen tilaisuuteen tiketit hankkineet, jouduimme silti odottamaan sisäänpääsyä toista tuntia joten pysyimme suosiolla samassa rentoutuslaitoksessa. Seuraavana päivänä jalkapohjat olivat sitten kivasti auki, koska minkään sortin läpsyköitähän ei muistanut ottaa kukaan mukaan. Aika ainutkertanen meno kyllä, ihan paikallisiin uutisiin asti olivat käyneet kuvaamassa. En kyllä meiän porukkaa nähnyt missään lähikuvassa, syytä voin vain arvailla.

Muut bailaa, mie yritän huutaa apua.

Reissun viralliset deadlinetkin on jo selvinneet, paluu koittaa viimeistään toukokuun loppuunmennessä jotta varokaahan vaan. Työt pitäisi aloittaa kesäkuun ekana maanantaina, joten aikaa tenttimiseen jää kaksi viikkoa ja kesälomaan...perinteinen viikonloppu. Tenteistä ei tosin tarvinne kantaa huolta, sillä suuresta osasta kursseja tenttiminen on järjestetty pitkin lukuvuotta olevilla kokeilla, ja lopuista olenkin jo auttamatta tippunut pois kuin itsestään. Etenkin kun huomasin vasta kuluvalla viikolla, ettei ilmoittautumiseni ollut kaikille kursseille mennyt edes perille, vaikka opinto-ohjaajalle olin ilmoittautumiset tehnyt. Otetaanpa tämä kevät siis rennosti ja katsellaan niitä tuloksia sitten myöhemmin, kesällä ehtii sitten kiroamaan vapaa-ajan puutetta aivan tarpeeksi jos vanhat merkit pitävät paikkansa.

Kassellaahan taas, seuraavalla viikolla suoritetaan pikainen Suomi-visiitti, josko sitä muistaisi minkä takia sitä niin kovasti ulkomaille halusi lähteä. Tai sitten ei enää mieli halaja kotonta minnekään kun sinne pääsee, saas nähä. Puolivälin raja tälle reissulle on kuitenkin nyt ylitetty, joten ruvetaan odottelemaan kesää.

Vauhti kiihtyy!

Pirullinen lunssa on taltutettu, nyt voi taas alkaa elämään.

Lähes jokapäiväinen kaupungilla ja tapahtumissa juokseminen tuottivat tulosta, ja sain vietellä viime viikon melko napakassa kuumeessa. Lääkäriinhän ei mennä kuin pää kainalossa, joten viettelin aikaani sängyn pohjalla mietiskellen. Vaikka matkavakuutukset kunnossa onkin, ei niin hirviästi kiinnosta Unkarilaiseen sairaanhoitoon tutustua ennenkuin sille on tosissaan tarve. Puuta koputtaen..

Ulkolämpötilat alkaa onneksi olla kohillaan, kovimmat päivälämmöt ovat olleet +20 paremmalla puolella parikin kertaa. Ja silti satunnaisesti saattaa puottaa hieman luntakin, ota nyt sitten selvää minkä mittaisissa pöksyissä täällä pitää kulkea. Eiköhän tässä maaliskuun aikana tule vielä ensimmäiset avonaiset terassitkin nähtyä, jos yhtään Unkarilaisesta kulttuurista olen mitään oppinut.

Ensimmäinen vuokranmaksukin tuli vastaan kuun taitteessa. Selvisi sitten siinä yhteydessä, että olemme käyttäneet jonkinlaista varakäyttöä pääasiallisena sähkönlähteenä koko helmikuun ajan. Olemme tosin melko varmoja että rouva itse näytti kytkinten asennot miten sattuu, mutta mitäpä tuosta jälkeenpäin selittelemään. Maksellaan sähkölaskuja sitten myöhemmin. Hillittömästä kulutuksesta huolimatta, kämpän jacuzzi on edelleen testaamatta. Asiaan lienee tulossa muutos lähiaikoina...

Vuokranmaksu hoidetaan käteisellä, tässä kuussa rapiat 260 000.

Ruokailutottumukset alkaa muistuttaa pikkuhiljaa jo samoja mitä kotona. Löysin oikeata lihaakin, joten nälkäkuolemakaan ei ole enää niin todennäköinen. Kiitos kulinaristi-kämppiksieni, pastat ja juustot tulevat jo korvista. Useempaan kertaan on tullut mietittyä, että millä nää miehet elää kotonaan, kun täällä ei ainakaan näy olevan minkäänlaista kiinnostusta sapuskan laatuun. Ruokaan on kyllä hinnoista huolimatta saatu mystisesti syydettyä kiitettävät määrät rahaa. Vaikka luulen että tänäänkin torimummo höynäytti meitä turistipoikasia ottamalla ylihintaa, kun vihannesostoksilla oltiin... Mummolle pisteet kotiin, jos eivät insinöörit kerran osaa laskea.

Keittiö tunti siivouksen jälkeen. Pirun jätkät kun sotkee heti vaikka meikäläinen kuinka siivoaa.

Ja tietysti rehellisyyden nimissä, on sitä forintti tai kaksi juomaankin uhrattu. Yöelämä jaksaa yllättää viikko toisensa jälkeen, ja edelleen tuntuu ettei kaikkea ehdi kevään aikana kokemaan kuitenkaan. Räsäsen Päiville ohimennen sellaiset terveiset, että kyllä 24/7 auki olevat yökerhot on todettu täällä oikein toimiviksi, joskus jopa tarpeellisiksi. Alkoholin myyntiä koskevat lait ovat tietysti olemassa, mutta niitä noudatetaan vaihtelevalla menestyksellä. Tai hyvällä menestyksellä jos myyjältä kysytään, riippuu näkökannasta.

Karvanaamojen suupielet kääntyivät myöhemmin ylöspäin, mahdollisesti joskus klo 03-07 välisenä aikana.

Mutta mutta, jottei tässä nyt ihan rappioiduta niin sainpahan vihdoin hommattua punttasalillekin pääsyoikeuden, yliopiston omalta salilta luonnollisesti. Muutaman kertaa siellä pyörähtäneenä en vielä tiedä mitenkä fiksu valinta tuo oli, yllättäen parinkymmenen tuhannen opiskelijan laitoksesta suhteellisen moni käyttää ko. halvinta vaihtoehtoa... No, ainakin laadullisesti sali on ihan hyvä, eikä täällä nyt niin uskomatonta kuntokuuria ole tarkoitus toteuttakaan. Lähinnä minimoida reissu-elämäntapojen aiheuttamia raskaita fyysisiä tappioita. Pari ylimääräistä kiloa saattaa ykskaks yllättäen ilmestyä vararenkaan muodossa, jos ei Unkarilaisen ruoka- ja juomakulttuurin kanssa pidä varaansa.

Kaikennäköistä patsasta ja vanhaa tönöä on nähty, vaikkei tuo historiallinen osuus niin lähellä omaa sydäntä ole koskaan ollutkaan. Parilla kaupunkikierroksella on tietysti jo periaatteen vuoksi tullut käytyä, mutta Budapestin tärkeimmät nähtävyydet alkavat olla pääasiassa taputeltu. Kämppisten kanssa ollaan siis tosiaan suunnittelemassa Euroopan valloitusta parin seuraavan kuukauden aikana, alkaen ensiviikolla etenemällä pohjoiseen. Viikon päästä (toivottavasti) sijaitsemme siis Prahassa Erasmus-porukan järjestämällä reissulla, mutta muuten koetamme selvitä omin neuvoin ainakin Serbian, Slovakian ja Slovenian reissut suorittamaan. Junamatkat ovat halpoja, ja yöt koitetaan viettää mahdollisuuksien mukaan couch-surffailu mestoissa tai halvoissa hostelleissa. Paikallisista baareista on kyllä tullut kaikennäköistä kehua ihan syystäkin, pari kappaletta on äänestetty korkeillekin sijoille Lonely Planetin listoilla: Great bars of the world. Omana suosikkina sijalla 3 oleva Szimpla; jos käytte Budapestissa, asioikaa siellä.

Persoonallista väritystä näkyy vähän jokapuolella Budapestia.

Linnassa oleva kirkko. Tarkemmat detailit on jo unohtuneet.

Hämyinen kuva hämyisestä kuppilasta. Paikkana Szimpla.

Menneet pariviikkoa ovat olleet suht hiljaisia, mutta ainakin alustavan ohjelman mukaan kohta alkaa tapahtua. Huomenna Budapestin suurimmat kuumalähdekylpylät järjestävät samanaikaisesti allasbileitä ympäri kaupunkia, jotka täytyy käydä luonnollisesti katsastamassa. Tapahtuma on kuulemma niin suosittu, että sisäänpääsyä saa varautua jonottamaan ihan kaikessa rauhassa vaikka piletit etukäteen olisikin hommattuna. Tästäpä siis suunnittelemaan kuinka se setelitukko pysyy huomenna simmareissa polskinnan keskellä, moro.

Kämppikset Florent, tynkä-Joonas ja Nils.

Arkea pukkaa

 Viivästyneitä päivityksiä seuraavasti:

Koulu on pyörähtänyt käyntiin ja lopulliset kurssivalinnatkin on selvillä. Ensimmäinen tenttikin tuli vastaan jo kuluvalla viikolla eli ihan työnteon makuunkin tässä alkaa päästä. Kurssiaikatauluista ei loppukevään suhteen ole mitään tietoa, eli en edes tiedä milloin täältä ollaan tarkalleen tulossa pois. Hankaloittaa hieman kesätöiden hommaamista mutta kattellaan nyt...

Yliopiston keskustönö ja -aukio.

Asuntokin siis löytyi, asuinkumppaneiksi hirvittävän valikoinnin jälkeen seuloutuivat jäpikät Nils ja Florent, Saksasta ja Ranskasta. Säädyllisiä kuvia heistä en vielä ole saanut otettua, ehkä sitten seuraavassa tekstissä... Asuntoja oli loppujen lopuksi tarjolla yllättävänkin runsaasti, vaikka epävarmoja "hyvän" asunnon löytymisestä aluksi olimmekin. Yliopiston ESN-porukka järjesti orientaatioviikolla ihan asunnonetsimistapahtuman kaikille niille, jotka eivät vielä vuokrasopimusta olleet tehneet. Yllättäen muutaman sadan vaihto-opiskelijan joukossa heitä oli monia, ja parhaat kämpät vietiin käsistä vauhdilla. Oma-aloitteisina insinöörinpuolikkaina siirryimme etsimään asuntoa omakätisesti verkossa olevien välityspalveluiden kautta, jossa ilmoituksia oli mukavasti, monet jopa jollain osaamallamme kielellä. Parin vähemmän kiinnostavan asunnon jälkeen valitsimme voittajaksi aivan Pestin ydinkeskustassa olevan luukun, joka valikoitui puhtaasti sijaintinsa vuoksi. Hintatasosta sen verran, että kaikki asuinkustannukset ynnättynä maksamme per asukas noin 250-270 euroa kuukausittain, lämmityksen määrästä riippuen. Vastaavanlainen asumus maksaisi Helsingissä noin tsiljoonan.

Budapestin rauhallisuus on yllättänyt muutkin kanssaopiskelijat pariin otteeseen. Opiskelijahulinoinneista yöllä palatessaan saa katuja taaplailla kaikessa rauhassa, viikonpäivästä riippumatta. Illanviettokulttuuriin eivät kuulu rähinät, häiriköinnit, yleiset sikailut eivätkä muut perisuomalaiset menot. Suurin osa jo käydyistä tapahtumista on koostunut suurelta osin vaihto-opiskelijoista, jolla on tietysti oma vaikutuksensa. Asuntoonkaan ei kantaudu mitään ääniä jotka rikkoisivat meille niin tärkeän opiskelurauhan, satunnaisia sireenejä ja seinänaapurina olevaa strippiklubia lukuunottamatta.
 

Juomat Unkarin tyyliin: vähintään metriset pillit ja juomat kukkamaljakosta.

Nyt kun kaupungillakin osaa jo vähän liikkua ilman karttaa ja jatkuvaa osoitteiden tarkistelua, huomaa ettei täällä julkisia lukuunottamatta kannata muita kulkupelejä käytellä. Kuukausilipun hinnaksi pätkähti noin 13 euroa forintin nykykurssilla, ja lipulla saa matkustella ajoneuvosta riippumatta sydämensä kyllyydestä. Ja sattumalta kun raitiovaunu/metroasema sattuu olemaan 50 metrin päästä kotiovesta, niin liikkuminen tapahtuu liukkaasti ympäri Budapestia. Metriäkäänhän ei luonnollisesti kävellä, jollei ole pakko.

Paikallisista ruuista ja juomista voisi viiltävänä analyysina kertoa, että ihan hyvältä ne on maistuneet. Unkarilaisten "oma juttu" ruuissa on ennemminkin erilaiset lisukkeet, kuin varsinaiset ruokalajit. Onhan niillä tietty gulassi. Mausteita käytetäänkin sitten reilulla kädellä, mikä sopii meikäläisen vähemmän nirsoille makuhermoille hienosti. Ja vaikka ravintoloita löytyykin jokaisesta kadunkulmasta vähintään pari kappaletta, omia kokkailuja varten löytyy muutamia isoja markethalleja joista saa kaikennäköistä tuoretta suuhunpantavaa päivittäin. Spesiaalimpeihin päivän tarpeisiin löytyy niihinkin omat liikkeensä, onhan kyseessä kuitenkin parin miljoonan asukkaan kaupunki.

Torihärdelliä lähikaupassa.

Seuraavat lähiviikot tulee olemaan pitkälti Budapestissa pyörimistä, mutta tarkoitus on lähteä muutama ulkomaan-visiittikin heittämään. Valmiita reissuja järjestetään ihan mukavasti paikallisen vaihtariporukan toimesta, mutta couch-surffaaminen kiinnostaisi sekin...saa nähdä mihin aika riittää. Tuossa nyt pari maisemakuvaa löperryksen lopuksi:

Pari viikkoa oli kylmää täälläki.

Näkymää Budan linnasta.

Alkutohinoita

No niin. Ensimmäinen viikko takana, aika pistää jotakin ylös.

Pitkään opiskelijavaihdosta unelmoineena, tänä keväänä oli lähdön paikka. Osoitteeksi valikoitui Unkari ja vaihtokaudeksi kevät, luonnollisesti kylymää paetakseni. Enkä lähtenyt päivääkään liian aikaisin, tulevaksi viikonlopuksi luvattiin jo Suomen talvelle perinteisiä -30 asteen pakkasia. Unkarissakin talvi on kuitenkin "ihan oikeesti", on täällä välillä pakkastakin. Moottoripyöriä näkyy liikenteessä ilmeisesti ympäri vuoden, ja sekös pistää päristelijän kaasuranteeseen kummallista poltetta. Kaipa täällä jonkinlaisen mopelin saa vaikka vuokralle pahimpiin vierotusoireisiin... Kevään vaihtokaudeksi lähtevistä olinkin Lappeenrannasta sitten ainut, eli reissuun lähdin yksin. Jospa tuo Häkkis-englanti nyt sitten ainakin muuttuisi parempaan suuntaan.

Matkaanlähtö tapahtui jo puolenyön tienoilla lentokentän suuntaan ajellen, minkä seurauksena saapumispäivä tuli vieteltyä enempivähempi horteessa hostellin sängyn pohjalla. Tämä toimi paremmin kuin hyvin, sillä koko 12 hengen huone oli toistaiseksi varattu ihan kokonaan meikäläiselle, satuin kuulemma tulemaan päivää ennen muuta porukkaa. Myöhemmin illalla tosin selvisi, että samassa rakennuksessa hostellin kanssa on myös ainakin kaksi tanssistudiota sekä yksi baari, jossa on live-esiintyjiä lähes jokaisena ilta. Vireystilani oli kuitenkin tasoa koomapotilas, joten edes nykytanssikurssin dubstep-jympytys alakerrassa ei häirinnyt. 

                                                                        Casa de la Música.

Hostelli valikoitui sen mukaan mitä satuin suosituksista lukemaan, ja monet muutkin vaihtarit näyttivät suuntaavan tänne ennen koulun alkua. Maailmalla kun ei ole tullut aiemmin paljoa käytyä, näytti paikan sisääntulo sellaiselta etten kotipuolessa jalallanikaan mörskään astuisi. Unkarissa tuntuu kuitenkin olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että rähjäinen ulkoasu pitää usein sisällään tutustumisen arvoisia löytöjä. Päteekö sama ihmisiin kuin hostelleihin ja ravintoloihin, en vielä tiedä, mutta se selvinnee tulevissa seikkailuissa. Tähän astiset tarinoinnit paikallisten kanssa ovat kuitenkin sujuneet ihan mukavasti kaikessa lyhykäisyydessään. 

Jottei nyt ihan lomailuksi mene niin koulussakin on jo tullut käytyä. Kurssivalikoinnin kanssa on saanut sählätä jo jokusen määrän tunteja, toivottavasti niihin sais jotain tolkkua loppuviikkoon mennessä. Tuskin.  

                                                                        Koulumatkalta.