Prahalaisittain

Ensimmäinen vähän isompi reissu tuli pyöräytettyä maaliskuun aikana Prahan suuntaan, eikä paikka jättänyt kyllä ketään kävijöistä kylmäksi. Reissu hoidettiin jälleen yliopiston vaihto-opiskelijavastaavien johdolla, ja koko n.60 hengen väki saatiin nätisti pakattua yhteen bussiin. Bussiin, jonka vessa ei toiminut koko 7-8 tunnin ajomatkan aikana kumpaakaan suuntaan. Menomatkalla tämä ei koitunut ongelmaksi, koska matka ajettiin Slovakian läpi yöaikaan, ja lähtöä edeltävänä iltana suoritimme vahvan unilääkinnän jotta matka sujuisi sutjakkaasti. Tästäkin huolimatta herätys oli väistämätön Tsekkeihin päästyämme surkeiden maanteiden takia.

Ensimmäisenä päivänä käytiin läpi perinteiset kaupunkikierrokset, jotka ovat paras keino saada pikakurssi paikallisesta historiasta ja vanhoista taloista niistä kiinnostuneille. Ja sain miekii sieltä muutaman hienon valokuvan jos en muuta. Ilma ei ollut ihan kauhean kesäinen, jos ei nyt enää maaliskuussa jäätäväkään. Illaksi päästiin onneksi lämmittelemään ravintolan puolelle, kun kaikki syömiset ja juomiset oli ohjelman mukaan laiteltu valmiiksi.

 Prahan linna pesi Budapestin vastaavan sata-nolla.

Siisti silta.

Erityistä kiitosta osaltani saa "aloittelu-pubi", nimeltään The Pub. Homman nimihän oli siis se, että jokaisessa pöydässä on oma oluthanansa (tai itseasiassa 4), joita sitten käytetään ihan omaan tahtiin ja itse kaataen. Nykytekniikan ihmeiden avulla tuon kyseisen hanatötterön päälle oli taiottu pieni kosketusnäyttö, johon pöydässä istuvat henkilöt valitsivat kullekin oman numeron. Aina hanaa käytettäessä kaataja valitsee ensin oman numeronsa, ja näin ko. tuotetta myytiin litrahinnan mukaan jokaisen kulutuksen mukaan. No. Luonnollinen seuraamus tälle on tietysti se, että naapurin juomamäärää tarkkaillaan jatkuvasti, eikä oma kulutus saa sen alle jäädä. Ideaa oli jopa jalostettu sen verta pitkälle, että myös jokaisella pöydällään oli oma numeronsa, ja pöytäryhmien välinen kilpailu näkyi seinällä olevalla valkokankaalla. Välillä seinälle heijastettiin jopa muiden baarien välisiä tuloksia, eri maista saakka. Vaikka pöydässä 3 suomalaista istuikin muun porukan ohessa, emme lyhyen aikarajan vuoksi ehtineet kiriä pöytäämme baari-illan voittoon. Taisteluhenki oli silti käsinkosketeltavaa.

The Pub. Kilpailuvietti oli tehokas alkoholin menekinedistäjä.

Saksalaisilla oli mittarissa ylivoimainen etumatka. Yllätys sinänsä.

Ja voittaja numerolla 2...tättärää!

Seuraavana päivänä lähdimme parantumaan opastetulle reissulle...olutpanimoon. Vierailu tapahtui jossain kyläpahasessa (kuka näitä nimiä muistaa), johon köröttelimme bussilla noin tunnin-pari. Tarkkaa tietoa ei ole, koska edellis-illan raskaat fyysiset suoritteet vaativat veronsa kovemmaltakin matkamieheltä, ja uni vei välittömästi autoon istuessa. Myöskin aamuviiden jälkeisen ajan eksyen matkalla hostelliin olisi voinut käyttää paremmin, olihan herätys kuitenkin jo 10 tienoilla. Olin kuullut jo hyviä huhuja Staropramenin panimon olevan mahdollinen vierailukohteemme, mutta sydäntä raastavana yllätyksenä kurvasimmekin Pilsner Urquellin panimon pihaan. Ihan jännä käynti pirullisen kitkerästä oluesta huolimatta. Valokuvausoikeus oli kuitenkin ostettava, joten luovutimme tämän velvollisuuden parhaan kameran omaavalle. Lisään siitä kuvia vaikka seuraaviin päivityksiin kun saan joskus joltain niitä pummittua.

Panimokööri.

Dimitris ja Miika panimoreissun jälkipuinnissa.

Hostellilla viimoista iltaa viettämässä muun seurueen kanssa.

Maisemat Tsekin puolella muistuttivat jonkun verran Unkarin näkymiä, mutta parin päivän oleskelun jälkeen pystyi jo huomaamaan useita eroja Prahan ja Budapestin välillä. Suurin osa asumuksista oli etenkin keskustan alueella uudemman näköistä, ja yleisesti varallisuus paistoi muutenkin Budaan verrattuna esille. Hauskana yksityiskohtana kaupungissa olivat vanhat rakennukset, joita löytyi ympäri kaupunkia satunnaisista paikoista, ja jotka poikkesivat tummalla ulkonäöllään huomattavasti jälkeenpäin rakennetuista taloista.

Tsekin pääkaupungista ei aikaisemmin ollut itselläni muuta tietoa, kuin että se on kuulemma kallis. Ja olihan se, noin Unkarin hintatasoon verraten. Shoppailuun ei sen suuremmin aikaa käytelty, eikä sitä hyvin järjestetyn ohjelman vuoksi olisi juuri ollutkaan. Ainoastaan paluupäivänä jäi ylimääräistä aikaa muutama tunti, jonka käytimme tehokkaasti tuliaisten hankintaan, sekä keskusaukiolla istuskeluun harrastaen itsetutkiskelua ja paikallisten laatuoluiden maistelua. Lämpötilatkin ylittivät kirkkaasti 20 astetta, joten mikäs siinä istuskellessa.

Tsekki, punaisten kattojen luvattu maa.

Lähtöpäivän helteet ja porukka rötväämässä aukiolla.

Puliukon dogi lämpöhalvauksen partaalla.

Reissun jälkeen oli aika ottaa vieraita vastaan. Vaimoke tuli parantamaan maailmanmatkaajan oloa muutamaksi päiväksi, joten paluu elävien kirjoihin oli taattu. Huomasin viikon aikana että tuleva urani turistioppaana oli alkuunsa unohdettava. Oppipahan itekin monta uutta juttua kaupungista siellä taas kierrellessä. Sen jälkeen muutama päivä opiskelua noin vaihteenvuoksi, ja odottelemaan kaveria Suomesta kulttuurikierrokselle. Historiallisten nähtävyyksien sijaan ruoka- ja juomatuntemus tuntui olevan paremmin hallussa, keskityimme Janin kanssa siis lähinnä niihin. Käytiinpä kartingiakin ajamassa, ja näyttämässä miten se suomalainen kilpa-ajotaito löytyy joka jätkältä veristä. Jälkeenpäin mietittynä, olisi pitänyt taiteilla puhelin autoon kuvaamaan kisan ajaksi kun tuli muutamat niin taidokkaat kolarit esiteltyä.


Paikalliset spa-partyt tuli tosiaan katsastettua. Kyseiset bailut järjestettiin yhtaikaa viidessä eri kylpylässä, joista me osallistuimme tietenkin suurimpaan. Kylpylöitä olisi voinut vaihtaa kesken illanvieton sitä varten varatulla bussilla, mutta vaikka olimme etukäteen tilaisuuteen tiketit hankkineet, jouduimme silti odottamaan sisäänpääsyä toista tuntia joten pysyimme suosiolla samassa rentoutuslaitoksessa. Seuraavana päivänä jalkapohjat olivat sitten kivasti auki, koska minkään sortin läpsyköitähän ei muistanut ottaa kukaan mukaan. Aika ainutkertanen meno kyllä, ihan paikallisiin uutisiin asti olivat käyneet kuvaamassa. En kyllä meiän porukkaa nähnyt missään lähikuvassa, syytä voin vain arvailla.

Muut bailaa, mie yritän huutaa apua.

Reissun viralliset deadlinetkin on jo selvinneet, paluu koittaa viimeistään toukokuun loppuunmennessä jotta varokaahan vaan. Työt pitäisi aloittaa kesäkuun ekana maanantaina, joten aikaa tenttimiseen jää kaksi viikkoa ja kesälomaan...perinteinen viikonloppu. Tenteistä ei tosin tarvinne kantaa huolta, sillä suuresta osasta kursseja tenttiminen on järjestetty pitkin lukuvuotta olevilla kokeilla, ja lopuista olenkin jo auttamatta tippunut pois kuin itsestään. Etenkin kun huomasin vasta kuluvalla viikolla, ettei ilmoittautumiseni ollut kaikille kursseille mennyt edes perille, vaikka opinto-ohjaajalle olin ilmoittautumiset tehnyt. Otetaanpa tämä kevät siis rennosti ja katsellaan niitä tuloksia sitten myöhemmin, kesällä ehtii sitten kiroamaan vapaa-ajan puutetta aivan tarpeeksi jos vanhat merkit pitävät paikkansa.

Kassellaahan taas, seuraavalla viikolla suoritetaan pikainen Suomi-visiitti, josko sitä muistaisi minkä takia sitä niin kovasti ulkomaille halusi lähteä. Tai sitten ei enää mieli halaja kotonta minnekään kun sinne pääsee, saas nähä. Puolivälin raja tälle reissulle on kuitenkin nyt ylitetty, joten ruvetaan odottelemaan kesää.