Arkea pukkaa

 Viivästyneitä päivityksiä seuraavasti:

Koulu on pyörähtänyt käyntiin ja lopulliset kurssivalinnatkin on selvillä. Ensimmäinen tenttikin tuli vastaan jo kuluvalla viikolla eli ihan työnteon makuunkin tässä alkaa päästä. Kurssiaikatauluista ei loppukevään suhteen ole mitään tietoa, eli en edes tiedä milloin täältä ollaan tarkalleen tulossa pois. Hankaloittaa hieman kesätöiden hommaamista mutta kattellaan nyt...

Yliopiston keskustönö ja -aukio.

Asuntokin siis löytyi, asuinkumppaneiksi hirvittävän valikoinnin jälkeen seuloutuivat jäpikät Nils ja Florent, Saksasta ja Ranskasta. Säädyllisiä kuvia heistä en vielä ole saanut otettua, ehkä sitten seuraavassa tekstissä... Asuntoja oli loppujen lopuksi tarjolla yllättävänkin runsaasti, vaikka epävarmoja "hyvän" asunnon löytymisestä aluksi olimmekin. Yliopiston ESN-porukka järjesti orientaatioviikolla ihan asunnonetsimistapahtuman kaikille niille, jotka eivät vielä vuokrasopimusta olleet tehneet. Yllättäen muutaman sadan vaihto-opiskelijan joukossa heitä oli monia, ja parhaat kämpät vietiin käsistä vauhdilla. Oma-aloitteisina insinöörinpuolikkaina siirryimme etsimään asuntoa omakätisesti verkossa olevien välityspalveluiden kautta, jossa ilmoituksia oli mukavasti, monet jopa jollain osaamallamme kielellä. Parin vähemmän kiinnostavan asunnon jälkeen valitsimme voittajaksi aivan Pestin ydinkeskustassa olevan luukun, joka valikoitui puhtaasti sijaintinsa vuoksi. Hintatasosta sen verran, että kaikki asuinkustannukset ynnättynä maksamme per asukas noin 250-270 euroa kuukausittain, lämmityksen määrästä riippuen. Vastaavanlainen asumus maksaisi Helsingissä noin tsiljoonan.

Budapestin rauhallisuus on yllättänyt muutkin kanssaopiskelijat pariin otteeseen. Opiskelijahulinoinneista yöllä palatessaan saa katuja taaplailla kaikessa rauhassa, viikonpäivästä riippumatta. Illanviettokulttuuriin eivät kuulu rähinät, häiriköinnit, yleiset sikailut eivätkä muut perisuomalaiset menot. Suurin osa jo käydyistä tapahtumista on koostunut suurelta osin vaihto-opiskelijoista, jolla on tietysti oma vaikutuksensa. Asuntoonkaan ei kantaudu mitään ääniä jotka rikkoisivat meille niin tärkeän opiskelurauhan, satunnaisia sireenejä ja seinänaapurina olevaa strippiklubia lukuunottamatta.
 

Juomat Unkarin tyyliin: vähintään metriset pillit ja juomat kukkamaljakosta.

Nyt kun kaupungillakin osaa jo vähän liikkua ilman karttaa ja jatkuvaa osoitteiden tarkistelua, huomaa ettei täällä julkisia lukuunottamatta kannata muita kulkupelejä käytellä. Kuukausilipun hinnaksi pätkähti noin 13 euroa forintin nykykurssilla, ja lipulla saa matkustella ajoneuvosta riippumatta sydämensä kyllyydestä. Ja sattumalta kun raitiovaunu/metroasema sattuu olemaan 50 metrin päästä kotiovesta, niin liikkuminen tapahtuu liukkaasti ympäri Budapestia. Metriäkäänhän ei luonnollisesti kävellä, jollei ole pakko.

Paikallisista ruuista ja juomista voisi viiltävänä analyysina kertoa, että ihan hyvältä ne on maistuneet. Unkarilaisten "oma juttu" ruuissa on ennemminkin erilaiset lisukkeet, kuin varsinaiset ruokalajit. Onhan niillä tietty gulassi. Mausteita käytetäänkin sitten reilulla kädellä, mikä sopii meikäläisen vähemmän nirsoille makuhermoille hienosti. Ja vaikka ravintoloita löytyykin jokaisesta kadunkulmasta vähintään pari kappaletta, omia kokkailuja varten löytyy muutamia isoja markethalleja joista saa kaikennäköistä tuoretta suuhunpantavaa päivittäin. Spesiaalimpeihin päivän tarpeisiin löytyy niihinkin omat liikkeensä, onhan kyseessä kuitenkin parin miljoonan asukkaan kaupunki.

Torihärdelliä lähikaupassa.

Seuraavat lähiviikot tulee olemaan pitkälti Budapestissa pyörimistä, mutta tarkoitus on lähteä muutama ulkomaan-visiittikin heittämään. Valmiita reissuja järjestetään ihan mukavasti paikallisen vaihtariporukan toimesta, mutta couch-surffaaminen kiinnostaisi sekin...saa nähdä mihin aika riittää. Tuossa nyt pari maisemakuvaa löperryksen lopuksi:

Pari viikkoa oli kylmää täälläki.

Näkymää Budan linnasta.

Alkutohinoita

No niin. Ensimmäinen viikko takana, aika pistää jotakin ylös.

Pitkään opiskelijavaihdosta unelmoineena, tänä keväänä oli lähdön paikka. Osoitteeksi valikoitui Unkari ja vaihtokaudeksi kevät, luonnollisesti kylymää paetakseni. Enkä lähtenyt päivääkään liian aikaisin, tulevaksi viikonlopuksi luvattiin jo Suomen talvelle perinteisiä -30 asteen pakkasia. Unkarissakin talvi on kuitenkin "ihan oikeesti", on täällä välillä pakkastakin. Moottoripyöriä näkyy liikenteessä ilmeisesti ympäri vuoden, ja sekös pistää päristelijän kaasuranteeseen kummallista poltetta. Kaipa täällä jonkinlaisen mopelin saa vaikka vuokralle pahimpiin vierotusoireisiin... Kevään vaihtokaudeksi lähtevistä olinkin Lappeenrannasta sitten ainut, eli reissuun lähdin yksin. Jospa tuo Häkkis-englanti nyt sitten ainakin muuttuisi parempaan suuntaan.

Matkaanlähtö tapahtui jo puolenyön tienoilla lentokentän suuntaan ajellen, minkä seurauksena saapumispäivä tuli vieteltyä enempivähempi horteessa hostellin sängyn pohjalla. Tämä toimi paremmin kuin hyvin, sillä koko 12 hengen huone oli toistaiseksi varattu ihan kokonaan meikäläiselle, satuin kuulemma tulemaan päivää ennen muuta porukkaa. Myöhemmin illalla tosin selvisi, että samassa rakennuksessa hostellin kanssa on myös ainakin kaksi tanssistudiota sekä yksi baari, jossa on live-esiintyjiä lähes jokaisena ilta. Vireystilani oli kuitenkin tasoa koomapotilas, joten edes nykytanssikurssin dubstep-jympytys alakerrassa ei häirinnyt. 

                                                                        Casa de la Música.

Hostelli valikoitui sen mukaan mitä satuin suosituksista lukemaan, ja monet muutkin vaihtarit näyttivät suuntaavan tänne ennen koulun alkua. Maailmalla kun ei ole tullut aiemmin paljoa käytyä, näytti paikan sisääntulo sellaiselta etten kotipuolessa jalallanikaan mörskään astuisi. Unkarissa tuntuu kuitenkin olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että rähjäinen ulkoasu pitää usein sisällään tutustumisen arvoisia löytöjä. Päteekö sama ihmisiin kuin hostelleihin ja ravintoloihin, en vielä tiedä, mutta se selvinnee tulevissa seikkailuissa. Tähän astiset tarinoinnit paikallisten kanssa ovat kuitenkin sujuneet ihan mukavasti kaikessa lyhykäisyydessään. 

Jottei nyt ihan lomailuksi mene niin koulussakin on jo tullut käytyä. Kurssivalikoinnin kanssa on saanut sählätä jo jokusen määrän tunteja, toivottavasti niihin sais jotain tolkkua loppuviikkoon mennessä. Tuskin.  

                                                                        Koulumatkalta.