Alkutohinoita

No niin. Ensimmäinen viikko takana, aika pistää jotakin ylös.

Pitkään opiskelijavaihdosta unelmoineena, tänä keväänä oli lähdön paikka. Osoitteeksi valikoitui Unkari ja vaihtokaudeksi kevät, luonnollisesti kylymää paetakseni. Enkä lähtenyt päivääkään liian aikaisin, tulevaksi viikonlopuksi luvattiin jo Suomen talvelle perinteisiä -30 asteen pakkasia. Unkarissakin talvi on kuitenkin "ihan oikeesti", on täällä välillä pakkastakin. Moottoripyöriä näkyy liikenteessä ilmeisesti ympäri vuoden, ja sekös pistää päristelijän kaasuranteeseen kummallista poltetta. Kaipa täällä jonkinlaisen mopelin saa vaikka vuokralle pahimpiin vierotusoireisiin... Kevään vaihtokaudeksi lähtevistä olinkin Lappeenrannasta sitten ainut, eli reissuun lähdin yksin. Jospa tuo Häkkis-englanti nyt sitten ainakin muuttuisi parempaan suuntaan.

Matkaanlähtö tapahtui jo puolenyön tienoilla lentokentän suuntaan ajellen, minkä seurauksena saapumispäivä tuli vieteltyä enempivähempi horteessa hostellin sängyn pohjalla. Tämä toimi paremmin kuin hyvin, sillä koko 12 hengen huone oli toistaiseksi varattu ihan kokonaan meikäläiselle, satuin kuulemma tulemaan päivää ennen muuta porukkaa. Myöhemmin illalla tosin selvisi, että samassa rakennuksessa hostellin kanssa on myös ainakin kaksi tanssistudiota sekä yksi baari, jossa on live-esiintyjiä lähes jokaisena ilta. Vireystilani oli kuitenkin tasoa koomapotilas, joten edes nykytanssikurssin dubstep-jympytys alakerrassa ei häirinnyt. 

                                                                        Casa de la Música.

Hostelli valikoitui sen mukaan mitä satuin suosituksista lukemaan, ja monet muutkin vaihtarit näyttivät suuntaavan tänne ennen koulun alkua. Maailmalla kun ei ole tullut aiemmin paljoa käytyä, näytti paikan sisääntulo sellaiselta etten kotipuolessa jalallanikaan mörskään astuisi. Unkarissa tuntuu kuitenkin olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että rähjäinen ulkoasu pitää usein sisällään tutustumisen arvoisia löytöjä. Päteekö sama ihmisiin kuin hostelleihin ja ravintoloihin, en vielä tiedä, mutta se selvinnee tulevissa seikkailuissa. Tähän astiset tarinoinnit paikallisten kanssa ovat kuitenkin sujuneet ihan mukavasti kaikessa lyhykäisyydessään. 

Jottei nyt ihan lomailuksi mene niin koulussakin on jo tullut käytyä. Kurssivalikoinnin kanssa on saanut sählätä jo jokusen määrän tunteja, toivottavasti niihin sais jotain tolkkua loppuviikkoon mennessä. Tuskin.  

                                                                        Koulumatkalta.