Lopun alkua

Viimeiset viikot menossa, laitetaan vielä välireportaasia ilmoille ennen viimeistä sanaa.

Huhtikuu otti ja sujahti ohi vauhdikkaan puoleisesti. Oli kivasti kaikenlaista oheistoimintaa jälleen erasmus-porukan toimesta, vaikka lukukauden loppua kohden olikin lievää passiivisuutta havaittavissa tapahtumavastaavien puolelta. Tämäpä ei sinällään vanhaa haitannut, onhan tässä tullut juostuakin. Ihan konkreettisesti jopa, kengät alkaa olla kävelykelvottomassa kunnossa. Se on paljon se, miekkoselta joka ei ole yleensä hitaiden etenemismuotojen ystävä. Täytynee jatkaa tätä terveellistä elämäntapaa kotopuolessakin (niin varmaan).

Aamukävelyllä.

Kuluvan kauden aikana ei-krapulaa-aiheuttaviin aktiviteetteihin kuului mm. seuraavaa:

Laser-tag

Värikuulasotaa koiteltiin järjestellä, mutta kustannukset olivat liikaa suuremmalle yleisölle joten parillekymmenelle hengelle suunnattu lasersota ajoi asiansa. Hommahan toimii niin, että sisätiloihin on rakennettu kahdelle vastakkaiselle joukkueelle linnakkeensa, ja vastapuolen soturit on tarkoitus pudottaa pelistä niitä kohden laseria ampumalla. Eli ei muutakun liivit ja kypärät päälle ja menoksi! Kolme erää ja useamman voittanut joukkue saa kylpeä kunniassa. Omassa tiimissäni oli huippuluokkaista suomalaista sotilasosaamista enemmänkin, joten sota oli käytännössä ohitse ennen alkamistaan. Täytynee myöntää että kertaalleen miutkin saatiin pelistä puotettua, kyseessä oli luultavasti omat ampumassa selkään... Vaikkei projektiilejä aseista singonutkaan, meininki yltyi niin vauhdikkaaksi että kylki on edelleen mustana vielä reilut kolme viikkoa myöhemmin. Hikistä menoa, niinkuin kivat asiat yleensä on.

Adventure park

Kyllä, kuulostaa lasten kiipeilypuistolta. Köysitikkaita ja esteitä ja tiesmitä, puusta puuhun ratoja edeten... Vaan ans olla, laitetaan korkeutta rapiat 6 metriä korkeita paikkoja karsastavalle kaverille, lisätään oikeasti fysiikkaa vaativia telineitä, niin alkaa jumanpliut unohtumaan että siellä selässä mitään turvavaijeria on koskaan ollutkaan. Vaativimman radan selvittivät ainoastaan pari kiipeilyä harrastavaa kaveria. Jälkeenpäin kuulimme paikan henkilökunnalta, ettei ko. radalle olisi edes ollut mitään asiaa ilman valvojia sen haastavuuden vuoksi. Hiukka jäi vaivaamaan ettei tullut koitettua, vaikka olisinkin varmaan edelleen jossain ihmislukossa tammenoksan ympärille kietoutuneena.

Ohjelmaa olisi ollut myös luolakiipeilyn, oopperareissujen ja tiesminkä kissanlistiäisten muodossa. Eriasteisten väsymystilojen johdosta jostain oli kuitenkin karsittava, olihan tuota kaiken muun lisäksi pari kertaa viikossa perinteeksi muodostuneita tapaamisia lukuisissa Budapestin ravitsemusliikkeissä. Osassa on edelleen käymättä, on niitä niin paljon.

Jatkuva sairastelu tuntuu olevan yleistä muillakin, tulipahan muidenkin vaihtareiden kanssa puheeksi kun jälleen kerran sai nauttia kovasta kuumeesta melkein viikon verran. Sattuipa vielä osumaan sopivasti Suomen visiitin ajankohdaksi, mikä ei tavallaan ollut huonoin vaihtoehto vaikka se silloin harmittikin. Välttyipähän täällä päässä lekuriin hakeutuminen ja matkalle otettujen vakuutusten kanssa räveltäminen. Suomalaista kovapäisyyttä kait. Jokatapauksessa eniten asiassa on alkanut pänniä se, ettei juuri minkäänlaista liikuntaa ole päässyt harrastamaan koko kevään aikana. Arkeen paluu on siltä(kin)osin erittäin odotettu... Pari viimeistä viikkoa mennään vanhalla juoksutreeniohjelmalla vaikka pää kainalossa, jos saisi pikkuhiljaa mopoa tulille.

Hiukan katkeroitti myös suunnattomien Lappeenrannan wappujuhlien missaaminen. Hätävarana suoritimme omat vapunaaton juhlinnat suomalaisporukassa Margit-saarella, jossa ei puistotila lopu ihan heti kesken. Olipahan pari ulkomaalaistakin seassa, mutta lähinnä kannustusjoukkojen roolissa. Etenkin suomalaiset opiskelijatytöt niittivät mainetta juomapelien ohittamattomina suurmestareina. Päivä oli keleineen kuitenkin mahtava; samana viikonloppuna pyyhkäisi melko vakuuttava helleaalto Euroopan yli, josta saimme osamme lämpötilan ollessa rapiat 30 astetta. Nurmikolla makoilua jatkettiin kunnes oli niin pimeää, ettei puistosta löytänyt kunnolla enää pois. Pimeydestä johtuen moni ei myöskään tuntunut löytävän enää myöhemmin baariin.

Vappukisailua.

Vappua juhlitaan Unkarissakin jos jonkinmoisilla kansanmenoilla. 1.5. on kansallinen vapaapäivä ja keskustassa olikin häppeningin ajaksi suljettu useampiakin katuja. Pääasiassa siksi, että herra Jenson Button halusi ulkoiluttaa F1-autoaan keskustan teillä muutaman kilometrin pätkän. Kuuloaistin ollessa edellisillasta johtuen herkähkö, autosta lähtevä mökä sai väsyneemmänkin vappuilijan huomion heräämään uuteen päivään. Pyrkiessämme radanvarteen moista ihmetystä pällistelemään, vastaan käveli äitien taluttama itkevien pikkulasten tulva. Olin jotakuinkin yhtä järkyttynyt räjähdyksenomaisesta metelistä, mutta sain vaivoin pidäteltyä kyyneleeni ja uskaltauduin muun seurueen kanssa lähemmäs. Keskustasta löytyi muutakin tavanomaista markkinahumua terasseineen, sekä esiintymislava paikallisille artisteille, joita ei juurikaan paikalla näkynyt. Nekin pari esiintyjää jotka lavalla näimme, hävisivät reippaanlaisesti lähibaarin keskinkertaiselle karaokelaulajalle. Ehkä tällä oli tarkoitus saada kansan huomio kiinnittymään muuhun tarjontaan, tiiä häntä.

Jonkun muun kuvaamaa youtube-videota radalta: Button kikkailee.

Vappuviikonloppuna tuli kämppikseni Nilsin kanssa vierailtua myös Wienin kauniissa kaupungissa. Kaupunkihan on tosiaan todella nätti, mutta hiukkasen mitäänsanomaton olo siitä jäi kaiken jo nähdyn jälkeen. Paikka on siisteimpiä koskaan näkemiäni kaupunkeja, keskusta sisältää lukuisia puistoja ja julkinen liikenne toimii 24/7. Hintatasokaan ei ollut kauhistuttava, vaikka lähenteleekin jo Suomea. Vietimme massiivisessa hostellissa kaupungin laidalla ainoastaan yhden yön, ja pari päivää riittikin kaupungissa kiertelemiseen oikein mukavasti. Ensimmäinen päivä meni paikalliset turistinähtävyyksiä katsastellessa ja Itävaltalaisia herkkuja maistellessa. Nils naapurimaalaisena osasi onneksi johdattaa menomestoille ja hoiti vielä tulkkaamisenkin. Lyhykäisyydessään voisin sanoa, että mieluummin kuvittelisin itseni Budapestin rosoiseen katukuvaan reissaamaan kuin siistiin, mutta ehkä vähemmän jännittävään Wieniin. Makukysymyksiä, paras vaihtoehtohan on tietysti matkata lähialueen kaikki suurimmat kaupungit läpi.

Metallipää häkissä. Itävaltalaista taidetta.

Tutunnäköisiä on kirkot Unkariin verrattuna.

"Rantabaari". Eli tonni hiekkaa roudattuna normaaliin kuppilaan.

Niin ja olihan täällä suurkaupungin meininkiä myös elokuvateollisuuden puitteissa. Monissa isoissa Hollywood-pläjäyksissä on viimeaikoina Budapest keikkunut eksoottisen Euroopan näyttämönä. Harvemmin mitään kokonaista isomman budjetin elokuvaa täällä on kuvattu, mutta kohtauksia useisiin pätkiin kyllä. Viimeisimpänä esimerkkinä pari viikkoa sitten vieraillut Bruce Willis, joka käväisi kuvaamassa uutta Die Hardia muutaman sadan metrin päässä asunnostamme. Vaikka äijä melkein naapurissa kuulemma yöpyikin, en valitettavasti tuota kaljupäistä miehisyyden ruumiillistumaa päässyt vilaukseltakaan näkemään. Pätkä leffan kuvauksista alla.

Äksön!

Viimeiset päivät on vietelty lätkäkisoja seuratessa, vaikka kotimaassa niin hankalaksi matsien näkemisen ovatkin tehneet. Huvittavana piirteenä maksullista lähetystähän ei tänne saa näkymään suomenkielisellä selostuksella. Ongelmahan poistaminenhan ei onneksi montaa minuuttia vienyt, ja kisastudioita ollaan viritelty meille aina kun kansa jääkiekkoa vaatii. MM-lätkähän on nähtävä sijainnista riippumatta. Torstaina seuraavan kerran, kämppiksiä on varoitettu...

Ja onpa aikaa mennyt reippaanlaisesti jopa koulun penkilläkin. Tavoitteista jäädään, se on jo selvä, mutta hoidetaan kunnialla se mitä pelastettavissa on. Enempiä avautumatta, aika jäätävää on kyllä asioiden hoitaminen välillä yliopiston puolella ollut.

Kotiinpaluun odotus on päivä päivältä kovempi, vaikka samalla tuntuu että jotain isoa taakse jääkin kun täältä lähtee. Viimonen etappi edessä, palataan kun loppuaika on taputeltu ja enimmät jäähyväisitkut tihrusteltu. Nyt suunnittelemaan viimeisiä illanistujaisia ja muistelemaan mennyttä lukukautta.

Mama, I'm coming home ja silleen. Ozzya soimaan.